Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rakotulkki (5-A)[1]

  1. työkalu, jossa on kokoelma eripaksuisia metalliliuskoja kapeiden rakojen ja välysten tulkkausta ja oikein mitoittamista varten
    Rakotulkki on ventiilivälysten tarkistukseen soveltuva tulkki.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑkoˌt̪ulkːi/
  • tavutus: ra‧ko‧tulk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rakotulkki rakotulkit
genetiivi rakotulkin rakotulkkien
(rakotulkkein)
partitiivi rakotulkkia rakotulkkeja
akkusatiivi rakotulkki;
rakotulkin
rakotulkit
sisäpaikallissijat
inessiivi rakotulkissa rakotulkeissa
elatiivi rakotulkista rakotulkeista
illatiivi rakotulkkiin rakotulkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rakotulkilla rakotulkeilla
ablatiivi rakotulkilta rakotulkeilta
allatiivi rakotulkille rakotulkeille
muut sijamuodot
essiivi rakotulkkina rakotulkkeina
translatiivi rakotulkiksi rakotulkeiksi
abessiivi rakotulkitta rakotulkeitta
instruktiivi rakotulkein
komitatiivi rakotulkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rakotulki-
vahva vartalo rakotulkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A