rantautuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rantautua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rantautuva rantautuvat
genetiivi rantautuvan rantautuvien
(rantautuvain)
partitiivi rantautuvaa rantautuvia
akkusatiivi rantautuva; rantautuvan rantautuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi rantautuvassa rantautuvissa
elatiivi rantautuvasta rantautuvista
illatiivi rantautuvaan rantautuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rantautuvalla rantautuvilla
ablatiivi rantautuvalta rantautuvilta
allatiivi rantautuvalle rantautuville
muut sijamuodot
essiivi rantautuvana rantautuvina
translatiivi rantautuvaksi rantautuviksi
abessiivi rantautuvatta rantautuvitta
instruktiivi rantautuvin
komitatiivi rantautuvine