Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rante (48-C)

  1. puutavaran käsittelypaikka erit. kotitarvetta varten
    Rantteella parkittiin paperipuuta.
    Hakkasin pilkkeitä rantteella.
    Rantteella haketetaan riukuja ja oksia.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrɑnte/

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rante rantteet
genetiivi rantteen rantteiden
rantteitten
partitiivi rantetta rantteita
akkusatiivi rante;
rantteen
rantteet
sisäpaikallissijat
inessiivi rantteessa rantteissa
elatiivi rantteesta rantteista
illatiivi rantteeseen rantteisiin
rantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rantteella rantteilla
ablatiivi rantteelta rantteilta
allatiivi rantteelle rantteille
muut sijamuodot
essiivi rantteena rantteina
translatiivi rantteeksi rantteiksi
abessiivi rantteetta rantteitta
instruktiivi ranttein
komitatiivi rantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ranttee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rantet-

Etymologia muokkaa

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa