ratkaiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaratkaiseminen (38)
- teonnimi verbistä ratkaista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkaiseminen | ratkaisemiset |
| genetiivi | ratkaisemisen | ratkaisemisten ratkaisemisien |
| partitiivi | ratkaisemista | ratkaisemisia |
| akkusatiivi | ratkaiseminen; ratkaisemisen |
ratkaisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkaisemisessa | ratkaisemisissa |
| elatiivi | ratkaisemisesta | ratkaisemisista |
| illatiivi | ratkaisemiseen | ratkaisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkaisemisella | ratkaisemisilla |
| ablatiivi | ratkaisemiselta | ratkaisemisilta |
| allatiivi | ratkaisemiselle | ratkaisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkaisemisena (ratkaisemisna) |
ratkaisemisina |
| translatiivi | ratkaisemiseksi | ratkaisemisiksi |
| abessiivi | ratkaisemisetta | ratkaisemisitta |
| instruktiivi | – | ratkaisemisin |
| komitatiivi | – | ratkaisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ratkaisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ratkaisemis- | |