ratkeaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaratkeaminen (38)
- teonnimi verbistä ratketa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkeaminen | ratkeamiset |
| genetiivi | ratkeamisen | ratkeamisten ratkeamisien |
| partitiivi | ratkeamista | ratkeamisia |
| akkusatiivi | ratkeaminen; ratkeamisen |
ratkeamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkeamisessa | ratkeamisissa |
| elatiivi | ratkeamisesta | ratkeamisista |
| illatiivi | ratkeamiseen | ratkeamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkeamisella | ratkeamisilla |
| ablatiivi | ratkeamiselta | ratkeamisilta |
| allatiivi | ratkeamiselle | ratkeamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkeamisena (ratkeamisna) |
ratkeamisina |
| translatiivi | ratkeamiseksi | ratkeamisiksi |
| abessiivi | ratkeamisetta | ratkeamisitta |
| instruktiivi | – | ratkeamisin |
| komitatiivi | – | ratkeamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ratkeamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ratkeamis- | |