ratkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaratkeileminen (38)
- teonnimi verbistä ratkeilla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ratkeileminen | ratkeilemiset |
| genetiivi | ratkeilemisen | ratkeilemisten ratkeilemisien |
| partitiivi | ratkeilemista | ratkeilemisia |
| akkusatiivi | ratkeileminen; ratkeilemisen |
ratkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ratkeilemisessa | ratkeilemisissa |
| elatiivi | ratkeilemisesta | ratkeilemisista |
| illatiivi | ratkeilemiseen | ratkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ratkeilemisella | ratkeilemisilla |
| ablatiivi | ratkeilemiselta | ratkeilemisilta |
| allatiivi | ratkeilemiselle | ratkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ratkeilemisena (ratkeilemisna) |
ratkeilemisina |
| translatiivi | ratkeilemiseksi | ratkeilemisiksi |
| abessiivi | ratkeilemisetta | ratkeilemisitta |
| instruktiivi | – | ratkeilemisin |
| komitatiivi | – | ratkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ratkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ratkeilemis- | |