ratkova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ratkoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ratkova ratkovat
genetiivi ratkovan ratkovien
(ratkovain)
partitiivi ratkovaa ratkovia
akkusatiivi ratkova; ratkovan ratkovat
sisäpaikallissijat
inessiivi ratkovassa ratkovissa
elatiivi ratkovasta ratkovista
illatiivi ratkovaan ratkoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ratkovalla ratkovilla
ablatiivi ratkovalta ratkovilta
allatiivi ratkovalle ratkoville
muut sijamuodot
essiivi ratkovana ratkovina
translatiivi ratkovaksi ratkoviksi
abessiivi ratkovatta ratkovitta
instruktiivi ratkovin
komitatiivi ratkovine