ratsasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaratsasteleminen (38)
- teonnimi verbistä ratsastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ratsasteleminen | ratsastelemiset |
genetiivi | ratsastelemisen | ratsastelemisten ratsastelemisien |
partitiivi | ratsastelemista | ratsastelemisia |
akkusatiivi | ratsasteleminen; ratsastelemisen |
ratsastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ratsastelemisessa | ratsastelemisissa |
elatiivi | ratsastelemisesta | ratsastelemisista |
illatiivi | ratsastelemiseen | ratsastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ratsastelemisella | ratsastelemisilla |
ablatiivi | ratsastelemiselta | ratsastelemisilta |
allatiivi | ratsastelemiselle | ratsastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ratsastelemisena (ratsastelemisna) |
ratsastelemisina |
translatiivi | ratsastelemiseksi | ratsastelemisiksi |
abessiivi | ratsastelemisetta | ratsastelemisitta |
instruktiivi | – | ratsastelemisin |
komitatiivi | – | ratsastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | ratsastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
ratsastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi ratsastella + johdin -minen