rauhoittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarauhoittuminen (38)
- teonnimi verbistä rauhoittua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rauhoittuminen | rauhoittumiset |
| genetiivi | rauhoittumisen | rauhoittumisten rauhoittumisien |
| partitiivi | rauhoittumista | rauhoittumisia |
| akkusatiivi | rauhoittuminen; rauhoittumisen |
rauhoittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rauhoittumisessa | rauhoittumisissa |
| elatiivi | rauhoittumisesta | rauhoittumisista |
| illatiivi | rauhoittumiseen | rauhoittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rauhoittumisella | rauhoittumisilla |
| ablatiivi | rauhoittumiselta | rauhoittumisilta |
| allatiivi | rauhoittumiselle | rauhoittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rauhoittumisena (rauhoittumisna) |
rauhoittumisina |
| translatiivi | rauhoittumiseksi | rauhoittumisiksi |
| abessiivi | rauhoittumisetta | rauhoittumisitta |
| instruktiivi | – | rauhoittumisin |
| komitatiivi | – | rauhoittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rauhoittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rauhoittumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi rauhoittua + johdin -minen