raunioituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaraunioituminen (38)
- teonnimi verbistä raunioitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | raunioituminen | raunioitumiset |
| genetiivi | raunioitumisen | raunioitumisten raunioitumisien |
| partitiivi | raunioitumista | raunioitumisia |
| akkusatiivi | raunioituminen; raunioitumisen |
raunioitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raunioitumisessa | raunioitumisissa |
| elatiivi | raunioitumisesta | raunioitumisista |
| illatiivi | raunioitumiseen | raunioitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raunioitumisella | raunioitumisilla |
| ablatiivi | raunioitumiselta | raunioitumisilta |
| allatiivi | raunioitumiselle | raunioitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | raunioitumisena (raunioitumisna) |
raunioitumisina |
| translatiivi | raunioitumiseksi | raunioitumisiksi |
| abessiivi | raunioitumisetta | raunioitumisitta |
| instruktiivi | – | raunioitumisin |
| komitatiivi | – | raunioitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | raunioitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
raunioitumis- | |
Etymologia
muokkaaverbi raunioitua + johdin -minen