rautu
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈrau.t̪u/
- tavutus: rau‧tu
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rautu | raudut |
| genetiivi | raudun | rautujen |
| partitiivi | rautua | rautuja |
| akkusatiivi | rautu; raudun |
raudut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | raudussa | rauduissa |
| elatiivi | raudusta | rauduista |
| illatiivi | rautuun | rautuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | raudulla | rauduilla |
| ablatiivi | raudulta | rauduilta |
| allatiivi | raudulle | rauduille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rautuna | rautuina |
| translatiivi | rauduksi | rauduiksi |
| abessiivi | raudutta | rauduitta |
| instruktiivi | – | rauduin |
| komitatiivi | – | rautuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | raudu- | |
| vahva vartalo | rautu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaasaamen kielestä < skandinaavinen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. nieriä
|
Ks. nieriä |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- rautu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.