Wikipedia
Katso artikkeli Ravinne Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ravinne (48-J)

  1. kemiallinen aine, jota eliöt tarvitsevat elääkseen tai kasvaakseen, tai eliöiden aineenvaihduntaan käyttämä aine

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrɑʋinːeˣ/
  • tavutus: ra‧vin‧ne

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravinne ravinteet
genetiivi ravinteen ravinteiden
ravinteitten
partitiivi ravinnetta ravinteita
akkusatiivi ravinne;
ravinteen
ravinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi ravinteessa ravinteissa
elatiivi ravinteesta ravinteista
illatiivi ravinteeseen ravinteisiin
ravinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravinteella ravinteilla
ablatiivi ravinteelta ravinteilta
allatiivi ravinteelle ravinteille
muut sijamuodot
essiivi ravinteena ravinteina
translatiivi ravinteeksi ravinteiksi
abessiivi ravinteetta ravinteitta
instruktiivi ravintein
komitatiivi ravinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ravintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ravinnet-

EtymologiaMuokkaa

Matti Sadeniemen käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.