ravinne
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- kemiallinen aine, jota eliöt tarvitsevat elääkseen tai kasvaakseen, tai eliöiden aineenvaihduntaan käyttämä aine
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrɑʋinːeˣ/
- tavutus: ra‧vin‧ne
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ravinne | ravinteet |
| genetiivi | ravinteen | ravinteiden ravinteitten |
| partitiivi | ravinnetta | ravinteita |
| akkusatiivi | ravinne; ravinteen |
ravinteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ravinteessa | ravinteissa |
| elatiivi | ravinteesta | ravinteista |
| illatiivi | ravinteeseen | ravinteisiin ravinteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ravinteella | ravinteilla |
| ablatiivi | ravinteelta | ravinteilta |
| allatiivi | ravinteelle | ravinteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ravinteena | ravinteina |
| translatiivi | ravinteeksi | ravinteiksi |
| abessiivi | ravinteetta | ravinteitta |
| instruktiivi | – | ravintein |
| komitatiivi | – | ravinteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ravintee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ravinnet- | |
Käännökset muokkaa
1. kemiallinen aine
|