Substantiivi

muokkaa

ravitsemus (39)[1]

Katso artikkeli Ravitsemus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. eliön ravinnonkäytön ja elintoimintoihin hyödyntämisen yhteisvaikutus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrɑʋit̪ˌsemus/
  • tavutus: ra‧vit‧se‧mus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ravitsemus ravitsemukset
genetiivi ravitsemuksen ravitsemusten
ravitsemuksien
partitiivi ravitsemusta ravitsemuksia
akkusatiivi ravitsemus;
ravitsemuksen
ravitsemukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ravitsemuksessa ravitsemuksissa
elatiivi ravitsemuksesta ravitsemuksista
illatiivi ravitsemukseen ravitsemuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ravitsemuksella ravitsemuksilla
ablatiivi ravitsemukselta ravitsemuksilta
allatiivi ravitsemukselle ravitsemuksille
muut sijamuodot
essiivi ravitsemuksena ravitsemuksina
translatiivi ravitsemukseksi ravitsemuksiksi
abessiivi ravitsemuksetta ravitsemuksitta
instruktiivi ravitsemuksin
komitatiivi ravitsemuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ravitsemukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ravitsemus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

aliravitsemus, ravitsemushoito, ravitsemushäiriö, ravitsemusliike, ravitsemusneuvoja, ravitsemusneuvonta, ravitsemussuositus, ravitsemussuunnittelija, ravitsemusterapeutti, ravitsemusterapia, ravitsemustiede, ravitsemustila, vajaaravitsemus

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39