Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reema (9)

  1. (kielitiede) lauseen osa, joka antaa uutta informaatiota aiheesta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reema reemat
genetiivi reeman reemojen
(reemain)
partitiivi reemaa reemoja
akkusatiivi reema;
reeman
reemat
sisäpaikallissijat
inessiivi reemassa reemoissa
elatiivi reemasta reemoista
illatiivi reemaan reemoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reemalla reemoilla
ablatiivi reemalta reemoilta
allatiivi reemalle reemoille
muut sijamuodot
essiivi reemana reemoina
translatiivi reemaksi reemoiksi
abessiivi reematta reemoitta
instruktiivi reemoin
komitatiivi reemoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reema-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • reema Tieteen termipankissa