refleksiivinen

Suomi

Adjektiivi

refleksiivinen (38) (ei vertailuasteita)

1. (kielitiede) tekijän itseensä kohdistama

Ääntäminen

• IPA: /ˈreflekˌsiːʋinen/
• tavutus: ref‧lek‧sii‧vi‧nen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	refleksiivinen	refleksiiviset
genetiivi	refleksiivisen	refleksiivisten refleksiivisien
partitiivi	refleksiivistä	refleksiivisiä
akkusatiivi	refleksiivinen; refleksiivisen	refleksiiviset
sisäpaikallissijat
inessiivi	refleksiivisessä	refleksiivisissä
elatiivi	refleksiivisestä	refleksiivisistä
illatiivi	refleksiiviseen	refleksiivisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	refleksiivisellä	refleksiivisillä
ablatiivi	refleksiiviseltä	refleksiivisiltä
allatiivi	refleksiiviselle	refleksiivisille
muut sijamuodot
essiivi	refleksiivisenä	refleksiivisinä
translatiivi	refleksiiviseksi	refleksiivisiksi
abessiivi	refleksiivisettä	refleksiivisittä
instruktiivi	–	refleksiivisin
komitatiivi	–	refleksiivisine

Aiheesta muualla

• refleksiivinen Kielitoimiston sanakirjassa
• refleksiivinen Tieteen termipankissa