rehottaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarehottaminen (38)
- teonnimi verbistä rehottaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rehottaminen | rehottamiset |
| genetiivi | rehottamisen | rehottamisten rehottamisien |
| partitiivi | rehottamista | rehottamisia |
| akkusatiivi | rehottaminen; rehottamisen |
rehottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rehottamisessa | rehottamisissa |
| elatiivi | rehottamisesta | rehottamisista |
| illatiivi | rehottamiseen | rehottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rehottamisella | rehottamisilla |
| ablatiivi | rehottamiselta | rehottamisilta |
| allatiivi | rehottamiselle | rehottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rehottamisena (rehottamisna) |
rehottamisina |
| translatiivi | rehottamiseksi | rehottamisiksi |
| abessiivi | rehottamisetta | rehottamisitta |
| instruktiivi | – | rehottamisin |
| komitatiivi | – | rehottamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rehottamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rehottamis- | |