rehvasteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarehvasteleminen (38)
- teonnimi verbistä rehvastella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rehvasteleminen | rehvastelemiset |
genetiivi | rehvastelemisen | rehvastelemisten rehvastelemisien |
partitiivi | rehvastelemista | rehvastelemisia |
akkusatiivi | rehvasteleminen; rehvastelemisen |
rehvastelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rehvastelemisessa | rehvastelemisissa |
elatiivi | rehvastelemisesta | rehvastelemisista |
illatiivi | rehvastelemiseen | rehvastelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rehvastelemisella | rehvastelemisilla |
ablatiivi | rehvastelemiselta | rehvastelemisilta |
allatiivi | rehvastelemiselle | rehvastelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rehvastelemisena (rehvastelemisna) |
rehvastelemisina |
translatiivi | rehvastelemiseksi | rehvastelemisiksi |
abessiivi | rehvastelemisetta | rehvastelemisitta |
instruktiivi | – | rehvastelemisin |
komitatiivi | – | rehvastelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rehvastelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rehvastelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rehvastella + johdin -minen