reilaaja

Suomi

Substantiivi

reilaaja (10)

henkilö, joka reilaa, interreilaaja

Ääntäminen

IPA: /ˈrei̯lɑːjɑ/
tavutus: rei‧laa‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	reilaaja	reilaajat
genetiivi	reilaajan	reilaajien (reilaajain)
partitiivi	reilaajaa	reilaajia
akkusatiivi	reilaaja; reilaajan	reilaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	reilaajassa	reilaajissa
elatiivi	reilaajasta	reilaajista
illatiivi	reilaajaan	reilaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	reilaajalla	reilaajilla
ablatiivi	reilaajalta	reilaajilta
allatiivi	reilaajalle	reilaajille
muut sijamuodot
essiivi	reilaajana	reilaajina
translatiivi	reilaajaksi	reilaajiksi
abessiivi	reilaajatta	reilaajitta
instruktiivi	–	reilaajin
komitatiivi	–	reilaajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	reilaaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. henkilö, joka reilaa, interreilaaja

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

reilaaja Kielitoimiston sanakirjassa