reivit

Suomi

Substantiivi

reivit (5) (monikollinen)

(arkikieltä, slangia) rave-konemusiikkitapahtuma tai -juhla
Olitko sinä 5. kesäkuuta isoveljeni Robertin kanssa niissä reiveissä?

Ääntäminen

IPA: /ˈrei̯ʋit̪/
tavutus: rei‧vit

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	reivit
genetiivi	–	reivien (reivein)
partitiivi	–	reivejä
akkusatiivi	–; –	reivit
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	reiveissä
elatiivi	–	reiveistä
illatiivi	–	reiveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	reiveillä
ablatiivi	–	reiveiltä
allatiivi	–	reiveille
muut sijamuodot
essiivi	–	reiveinä
translatiivi	–	reiveiksi
abessiivi	–	reiveittä
instruktiivi	–	reivein
komitatiivi	–	reiveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	reivi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englannin sanasta rave

Aiheesta muualla

reivit Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=reivit&oldid=4165979”