rekkaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarekkaaminen (38)
- teonnimi verbistä rekata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rekkaaminen | rekkaamiset |
| genetiivi | rekkaamisen | rekkaamisten rekkaamisien |
| partitiivi | rekkaamista | rekkaamisia |
| akkusatiivi | rekkaaminen; rekkaamisen |
rekkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rekkaamisessa | rekkaamisissa |
| elatiivi | rekkaamisesta | rekkaamisista |
| illatiivi | rekkaamiseen | rekkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rekkaamisella | rekkaamisilla |
| ablatiivi | rekkaamiselta | rekkaamisilta |
| allatiivi | rekkaamiselle | rekkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rekkaamisena (rekkaamisna) |
rekkaamisina |
| translatiivi | rekkaamiseksi | rekkaamisiksi |
| abessiivi | rekkaamisetta | rekkaamisitta |
| instruktiivi | – | rekkaamisin |
| komitatiivi | – | rekkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rekkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rekkaamis- | |