Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rekki (5-A)

  1. yksi telinevoimistelun suorituspaikoista: pylväiden ja vaijerien avulla tuetusta vaakasuorasta terästangosta koostuva voimisteluteline
  2. (murteellinen) mikä tahansa (varsinkin ripustamiseen tarkoitettu) vaakasuora tanko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈrekːi]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: rek‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rekki rekit
genetiivi rekin rekkien
(rekkein)
partitiivi rekkiä rekkejä
akkusatiivi rekki;
rekin
rekit
sisäpaikallissijat
inessiivi rekissä rekeissä
elatiivi rekistä rekeistä
illatiivi rekkiin rekkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rekillä rekeillä
ablatiivi rekiltä rekeiltä
allatiivi rekille rekeille
muut sijamuodot
essiivi rekkinä rekkeinä
translatiivi rekiksi rekeiksi
abessiivi rekittä rekeittä
instruktiivi rekein
komitatiivi rekkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo reki-
vahva vartalo rekki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rekki Kielitoimiston sanakirjassa