Suomi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

reservi (5)[1]

  1. jotain käyttöä varten varattu resurssi
  2. sotilaskoulutettu ja tarpeen mukaan sotaan lähtevä osa kansasta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈreserʋi/
  • tavutus: re‧ser‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reservi reservit
genetiivi reservin reservien
(reservein)
partitiivi reserviä reservejä
akkusatiivi reservi;
reservin
reservit
sisäpaikallissijat
inessiivi reservissä reserveissä
elatiivi reservistä reserveistä
illatiivi reserviin reserveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reservillä reserveillä
ablatiivi reserviltä reserveiltä
allatiivi reserville reserveille
muut sijamuodot
essiivi reservinä reserveinä
translatiivi reserviksi reserveiksi
abessiivi reservittä reserveittä
instruktiivi reservein
komitatiivi reserveine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reservi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kassareservi, kultareservi, lahjakkuusreservi, reservijoukko, reserviupseeri, reservivaluutta, työvoimareservi, varareservi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • reservi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5