reservi
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jotain käyttöä varten varattu resurssi
- sotilaskoulutettu ja tarpeen mukaan sotaan lähtevä osa kansasta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈreserʋi/
- tavutus: re‧ser‧vi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reservi | reservit |
| genetiivi | reservin | reservien (reservein) |
| partitiivi | reserviä | reservejä |
| akkusatiivi | reservi; reservin |
reservit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reservissä | reserveissä |
| elatiivi | reservistä | reserveistä |
| illatiivi | reserviin | reserveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reservillä | reserveillä |
| ablatiivi | reserviltä | reserveiltä |
| allatiivi | reserville | reserveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reservinä | reserveinä |
| translatiivi | reserviksi | reserveiksi |
| abessiivi | reservittä | reserveittä |
| instruktiivi | – | reservein |
| komitatiivi | – | reserveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reservi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- reservi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5