Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

resonointi (5-J)

  1. resonoiminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈresoˌnoi̯nt̪i/
  • tavutus: re‧so‧noin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi resonointi resonoinnit
genetiivi resonoinnin resonointien
(resonointein)
partitiivi resonointia resonointeja
akkusatiivi resonointi;
resonoinnin
resonoinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi resonoinnissa resonoinneissa
elatiivi resonoinnista resonoinneista
illatiivi resonointiin resonointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi resonoinnilla resonoinneilla
ablatiivi resonoinnilta resonoinneilta
allatiivi resonoinnille resonoinneille
muut sijamuodot
essiivi resonointina resonointeina
translatiivi resonoinniksi resonoinneiksi
abessiivi resonoinnitta resonoinneitta
instruktiivi resonoinnein
komitatiivi resonointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo resonoinni-
vahva vartalo resonointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa