retkahtanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä retkahtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retkahtanut retkahtaneet
genetiivi retkahtaneen retkahtaneiden
retkahtaneitten
partitiivi retkahtanutta retkahtaneita
akkusatiivi retkahtanut; retkahtaneen retkahtaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi retkahtaneessa retkahtaneissa
elatiivi retkahtaneesta retkahtaneista
illatiivi retkahtaneeseen retkahtaneisiin
retkahtaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkahtaneella retkahtaneilla
ablatiivi retkahtaneelta retkahtaneilta
allatiivi retkahtaneelle retkahtaneille
muut sijamuodot
essiivi retkahtaneena retkahtaneina
translatiivi retkahtaneeksi retkahtaneiksi
abessiivi retkahtaneetta retkahtaneitta
instruktiivi retkahtanein
komitatiivi retkahtaneine