retkahtava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä retkahtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retkahtava retkahtavat
genetiivi retkahtavan retkahtavien
(retkahtavain)
partitiivi retkahtavaa retkahtavia
akkusatiivi retkahtava; retkahtavan retkahtavat
sisäpaikallissijat
inessiivi retkahtavassa retkahtavissa
elatiivi retkahtavasta retkahtavista
illatiivi retkahtavaan retkahtaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkahtavalla retkahtavilla
ablatiivi retkahtavalta retkahtavilta
allatiivi retkahtavalle retkahtaville
muut sijamuodot
essiivi retkahtavana retkahtavina
translatiivi retkahtavaksi retkahtaviksi
abessiivi retkahtavatta retkahtavitta
instruktiivi retkahtavin
komitatiivi retkahtavine