retkeileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaretkeileminen (38)
- teonnimi verbistä retkeillä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | retkeileminen | retkeilemiset |
| genetiivi | retkeilemisen | retkeilemisten retkeilemisien |
| partitiivi | retkeilemistä | retkeilemisiä |
| akkusatiivi | retkeileminen; retkeilemisen |
retkeilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | retkeilemisessä | retkeilemisissä |
| elatiivi | retkeilemisestä | retkeilemisistä |
| illatiivi | retkeilemiseen | retkeilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | retkeilemisellä | retkeilemisillä |
| ablatiivi | retkeilemiseltä | retkeilemisiltä |
| allatiivi | retkeilemiselle | retkeilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | retkeilemisenä (retkeilemisnä) |
retkeilemisinä |
| translatiivi | retkeilemiseksi | retkeilemisiksi |
| abessiivi | retkeilemisettä | retkeilemisittä |
| instruktiivi | – | retkeilemisin |
| komitatiivi | – | retkeilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | retkeilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
retkeilemis- | |