reuhaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaareuhaaminen (38)
- teonnimi verbistä reuhata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reuhaaminen | reuhaamiset |
| genetiivi | reuhaamisen | reuhaamisten reuhaamisien |
| partitiivi | reuhaamista | reuhaamisia |
| akkusatiivi | reuhaaminen; reuhaamisen |
reuhaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reuhaamisessa | reuhaamisissa |
| elatiivi | reuhaamisesta | reuhaamisista |
| illatiivi | reuhaamiseen | reuhaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reuhaamisella | reuhaamisilla |
| ablatiivi | reuhaamiselta | reuhaamisilta |
| allatiivi | reuhaamiselle | reuhaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reuhaamisena (reuhaamisna) |
reuhaamisina |
| translatiivi | reuhaamiseksi | reuhaamisiksi |
| abessiivi | reuhaamisetta | reuhaamisitta |
| instruktiivi | – | reuhaamisin |
| komitatiivi | – | reuhaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | reuhaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
reuhaamis- | |