Katso myös: reúma
Katso artikkeli Reuma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

reuma (9) [1]

  1. nivelreuma

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈreu̯mɑ/
  • tavutus: reu‧ma

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reuma reumat
genetiivi reuman reumojen
(reumain)
partitiivi reumaa reumoja
akkusatiivi reuma;
reuman
reumat
sisäpaikallissijat
inessiivi reumassa reumoissa
elatiivi reumasta reumoista
illatiivi reumaan reumoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reumalla reumoilla
ablatiivi reumalta reumoilta
allatiivi reumalle reumoille
muut sijamuodot
essiivi reumana reumoina
translatiivi reumaksi reumoiksi
abessiivi reumatta reumoitta
instruktiivi reumoin
komitatiivi reumoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reuma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

  reumasairas

Aiheesta muualla

muokkaa
  • reuma Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3288 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Espanja

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

reuma m.

  1. reuma

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaiset kirjoitusasut
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • reuma Real Academia Españolan sanakirjassa (espanjaksi)

Hollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

reuma n.

  1. reuma

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9