Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

revähdys (39)

  1. revähtäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈreʋæhdys/
  • tavutus: re‧väh‧dys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi revähdys revähdykset
genetiivi revähdyksen revähdysten
revähdyksien
partitiivi revähdystä revähdyksiä
akkusatiivi revähdys;
revähdyksen
revähdykset
sisäpaikallissijat
inessiivi revähdyksessä revähdyksissä
elatiivi revähdyksestä revähdyksistä
illatiivi revähdykseen revähdyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi revähdyksellä revähdyksillä
ablatiivi revähdykseltä revähdyksiltä
allatiivi revähdykselle revähdyksille
muut sijamuodot
essiivi revähdyksenä revähdyksinä
translatiivi revähdykseksi revähdyksiksi
abessiivi revähdyksettä revähdyksittä
instruktiivi revähdyksin
komitatiivi revähdyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo revähdykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
revähdys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä revähtää (revähd- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa