riehaannuttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariehaannuttaminen (38)
- teonnimi verbistä riehaannuttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riehaannuttaminen | riehaannuttamiset |
| genetiivi | riehaannuttamisen | riehaannuttamisten riehaannuttamisien |
| partitiivi | riehaannuttamista | riehaannuttamisia |
| akkusatiivi | riehaannuttaminen; riehaannuttamisen |
riehaannuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riehaannuttamisessa | riehaannuttamisissa |
| elatiivi | riehaannuttamisesta | riehaannuttamisista |
| illatiivi | riehaannuttamiseen | riehaannuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riehaannuttamisella | riehaannuttamisilla |
| ablatiivi | riehaannuttamiselta | riehaannuttamisilta |
| allatiivi | riehaannuttamiselle | riehaannuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riehaannuttamisena (riehaannuttamisna) |
riehaannuttamisina |
| translatiivi | riehaannuttamiseksi | riehaannuttamisiksi |
| abessiivi | riehaannuttamisetta | riehaannuttamisitta |
| instruktiivi | – | riehaannuttamisin |
| komitatiivi | – | riehaannuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riehaannuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riehaannuttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi riehaannuttaa + johdin -minen