riehakkuus

Suomi

Substantiivi

riehakkuus (40)

se, että on riehakka

Ääntäminen

IPA: /ˈrie̯hɑkːuːs/
tavutus: rie‧hak‧kuus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riehakkuus	riehakkuudet
genetiivi	riehakkuuden	riehakkuuksien
partitiivi	riehakkuutta	riehakkuuksia
akkusatiivi	riehakkuus; riehakkuuden	riehakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	riehakkuudessa	riehakkuuksissa
elatiivi	riehakkuudesta	riehakkuuksista
illatiivi	riehakkuuteen	riehakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riehakkuudella	riehakkuuksilla
ablatiivi	riehakkuudelta	riehakkuuksilta
allatiivi	riehakkuudelle	riehakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi	riehakkuutena	riehakkuuksina
translatiivi	riehakkuudeksi	riehakkuuksiksi
abessiivi	riehakkuudetta	riehakkuuksitta
instruktiivi	–	riehakkuuksin
komitatiivi	–	riehakkuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	riehakkuude-
vahva vartalo	riehakkuute-
konsonantti- vartalo	riehakkuut-

Etymologia

sanan riehakka vartalosta riehakk- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on riehakka

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

riehakkuus Kielitoimiston sanakirjassa