Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rieska (9)

  1. ohut nostattamaton, ilman hapatusta ja hiivaa valmistettu leipä
  2. (murteellinen) tuore maito[1]

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrie̯skɑ/
  • tavutus: ries‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rieska rieskat
genetiivi rieskan rieskojen
(rieskain)
partitiivi rieskaa rieskoja
akkusatiivi rieska;
rieskan
rieskat
sisäpaikallissijat
inessiivi rieskassa rieskoissa
elatiivi rieskasta rieskoista
illatiivi rieskaan rieskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rieskalla rieskoilla
ablatiivi rieskalta rieskoilta
allatiivi rieskalle rieskoille
muut sijamuodot
essiivi rieskana rieskoina
translatiivi rieskaksi rieskoiksi
abessiivi rieskatta rieskoitta
instruktiivi rieskoin
komitatiivi rieskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rieska-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

balttilainen laina[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

käenrieska, nyrkkirieska, ohrarieska, perunarieska

Aiheesta muualla muokkaa

  • rieska Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 215. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 355. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.