riimitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariimitteleminen (38)
- teonnimi verbistä riimitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riimitteleminen | riimittelemiset |
genetiivi | riimittelemisen | riimittelemisten riimittelemisien |
partitiivi | riimittelemistä | riimittelemisiä |
akkusatiivi | riimitteleminen; riimittelemisen |
riimittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riimittelemisessä | riimittelemisissä |
elatiivi | riimittelemisestä | riimittelemisistä |
illatiivi | riimittelemiseen | riimittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riimittelemisellä | riimittelemisillä |
ablatiivi | riimittelemiseltä | riimittelemisiltä |
allatiivi | riimittelemiselle | riimittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riimittelemisenä (riimittelemisnä) |
riimittelemisinä |
translatiivi | riimittelemiseksi | riimittelemisiksi |
abessiivi | riimittelemisettä | riimittelemisittä |
instruktiivi | – | riimittelemisin |
komitatiivi | – | riimittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riimittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
riimittelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi riimitellä + johdin -minen