Substantiivi

muokkaa

riimittely (2)

  1. riimitteleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈriːmit̪ˌt̪ely/
  • tavutus: rii‧mit‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riimittely riimittelyt
genetiivi riimittelyn riimittelyjen
riimittelyiden
riimittelyitten
partitiivi riimittelyä riimittelyitä
riimittelyjä
akkusatiivi riimittely;
riimittelyn
riimittelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi riimittelyssä riimittelyissä
elatiivi riimittelystä riimittelyistä
illatiivi riimittelyyn riimittelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riimittelyllä riimittelyillä
ablatiivi riimittelyltä riimittelyiltä
allatiivi riimittelylle riimittelyille
muut sijamuodot
essiivi riimittelynä riimittelyinä
translatiivi riimittelyksi riimittelyiksi
abessiivi riimittelyttä riimittelyittä
instruktiivi riimittelyin
komitatiivi riimittelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riimittely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi riimitellä + johdin -y

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa