Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riimitys (39)

  1. riimittäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːmit̪ys/
  • tavutus: rii‧mi‧tys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riimitys riimitykset
genetiivi riimityksen riimitysten
riimityksien
partitiivi riimitystä riimityksiä
akkusatiivi riimitys;
riimityksen
riimitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi riimityksessä riimityksissä
elatiivi riimityksestä riimityksistä
illatiivi riimitykseen riimityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riimityksellä riimityksillä
ablatiivi riimitykseltä riimityksiltä
allatiivi riimitykselle riimityksille
muut sijamuodot
essiivi riimityksenä riimityksinä
translatiivi riimitykseksi riimityksiksi
abessiivi riimityksettä riimityksittä
instruktiivi riimityksin
komitatiivi riimityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riimitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riimitys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä riimittää (riimit- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa