riippumattomuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariippumattomuus (40)
- se, että on riippumaton
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriːpːuˌmɑt̪ːomuːs/
- tavutus: riip‧pu‧mat‧to‧muus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riippumattomuus | riippumattomuudet |
| genetiivi | riippumattomuuden | riippumattomuuksien |
| partitiivi | riippumattomuutta | riippumattomuuksia |
| akkusatiivi | riippumattomuus; riippumattomuuden |
riippumattomuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riippumattomuudessa | riippumattomuuksissa |
| elatiivi | riippumattomuudesta | riippumattomuuksista |
| illatiivi | riippumattomuuteen | riippumattomuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riippumattomuudella | riippumattomuuksilla |
| ablatiivi | riippumattomuudelta | riippumattomuuksilta |
| allatiivi | riippumattomuudelle | riippumattomuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riippumattomuutena | riippumattomuuksina |
| translatiivi | riippumattomuudeksi | riippumattomuuksiksi |
| abessiivi | riippumattomuudetta | riippumattomuuksitta |
| instruktiivi | – | riippumattomuuksin |
| komitatiivi | – | riippumattomuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riippumattomuude- | |
| vahva vartalo | riippumattomuute- | |
| konsonantti- vartalo |
riippumattomuut- | |
Etymologia
muokkaasanan riippumaton vartalosta riippumattom- ja suffiksista -uus
Käännökset
muokkaa1. riippumattomuus
|
Aiheesta muualla
muokkaa- riippumattomuus Kielitoimiston sanakirjassa
- riippumattomuus Tieteen termipankissa