Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riiputus (39)

  1. riiputtaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːput̪us/
  • tavutus: rii‧pu‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riiputus riiputukset
genetiivi riiputuksen riiputusten
riiputuksien
partitiivi riiputusta riiputuksia
akkusatiivi riiputus;
riiputuksen
riiputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi riiputuksessa riiputuksissa
elatiivi riiputuksesta riiputuksista
illatiivi riiputukseen riiputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riiputuksella riiputuksilla
ablatiivi riiputukselta riiputuksilta
allatiivi riiputukselle riiputuksille
muut sijamuodot
essiivi riiputuksena riiputuksina
translatiivi riiputukseksi riiputuksiksi
abessiivi riiputuksetta riiputuksitta
instruktiivi riiputuksin
komitatiivi riiputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riiputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riiputus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä riiputtaa (riiput- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa