riistänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä riistää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riistänyt riistäneet
genetiivi riistäneen riistäneiden
riistäneitten
partitiivi riistänyttä riistäneitä
akkusatiivi riistänyt; riistäneen riistäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi riistäneessä riistäneissä
elatiivi riistäneestä riistäneistä
illatiivi riistäneeseen riistäneisiin
riistäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riistäneellä riistäneillä
ablatiivi riistäneeltä riistäneiltä
allatiivi riistäneelle riistäneille
muut sijamuodot
essiivi riistäneenä riistäneinä
translatiivi riistäneeksi riistäneiksi
abessiivi riistäneettä riistäneittä
instruktiivi riistänein
komitatiivi riistäneine