riitaisuus

Suomi

Substantiivi

riitaisuus (40)

se, että on riitaisa tai riitainen

Ääntäminen

IPA: /ˈriːt̪ɑi̯suːs/
tavutus: rii‧tai‧suus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riitaisuus	riitaisuudet
genetiivi	riitaisuuden	riitaisuuksien
partitiivi	riitaisuutta	riitaisuuksia
akkusatiivi	riitaisuus; riitaisuuden	riitaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	riitaisuudessa	riitaisuuksissa
elatiivi	riitaisuudesta	riitaisuuksista
illatiivi	riitaisuuteen	riitaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riitaisuudella	riitaisuuksilla
ablatiivi	riitaisuudelta	riitaisuuksilta
allatiivi	riitaisuudelle	riitaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	riitaisuutena	riitaisuuksina
translatiivi	riitaisuudeksi	riitaisuuksiksi
abessiivi	riitaisuudetta	riitaisuuksitta
instruktiivi	–	riitaisuuksin
komitatiivi	–	riitaisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	riitaisuude-
vahva vartalo	riitaisuute-
konsonantti- vartalo	riitaisuut-

Etymologia

sanan riitainen vartalosta riitais- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on riitaisa tai riitainen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

riitaisuus Kielitoimiston sanakirjassa