Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riite (48-C)

  1. ohut, aluksi seittimäinen jääkerros veden pinnalla

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːt̪eˣ/
  • tavutus: rii‧te

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riite riitteet
genetiivi riitteen riitteiden
riitteitten
partitiivi riitettä riitteitä
akkusatiivi riite;
riitteen
riitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi riitteessä riitteissä
elatiivi riitteestä riitteistä
illatiivi riitteeseen riitteisiin
riitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riitteellä riitteillä
ablatiivi riitteeltä riitteiltä
allatiivi riitteelle riitteille
muut sijamuodot
essiivi riitteenä riitteinä
translatiivi riitteeksi riitteiksi
abessiivi riitteettä riitteittä
instruktiivi riittein
komitatiivi riitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
riitet-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

jääriite

Aiheesta muualla muokkaa

  • riite Kielitoimiston sanakirjassa
  • riite Tieteen termipankissa