riiteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaariiteleminen (38)
- teonnimi verbistä riidellä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riiteleminen | riitelemiset |
| genetiivi | riitelemisen | riitelemisten riitelemisien |
| partitiivi | riitelemistä | riitelemisiä |
| akkusatiivi | riiteleminen; riitelemisen |
riitelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riitelemisessä | riitelemisissä |
| elatiivi | riitelemisestä | riitelemisistä |
| illatiivi | riitelemiseen | riitelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riitelemisellä | riitelemisillä |
| ablatiivi | riitelemiseltä | riitelemisiltä |
| allatiivi | riitelemiselle | riitelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riitelemisenä (riitelemisnä) |
riitelemisinä |
| translatiivi | riitelemiseksi | riitelemisiksi |
| abessiivi | riitelemisettä | riitelemisittä |
| instruktiivi | – | riitelemisin |
| komitatiivi | – | riitelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | riitelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
riitelemis- | |