Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rikkinäisyys (40)

  1. se, että on rikkinäinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrikːiˌnæi̯syːs/
  • tavutus: rik‧ki‧näi‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkinäisyys rikkinäisyydet
genetiivi rikkinäisyyden rikkinäisyyksien
partitiivi rikkinäisyyttä rikkinäisyyksiä
akkusatiivi rikkinäisyys;
rikkinäisyyden
rikkinäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkinäisyydessä rikkinäisyyksissä
elatiivi rikkinäisyydestä rikkinäisyyksistä
illatiivi rikkinäisyyteen rikkinäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkinäisyydellä rikkinäisyyksillä
ablatiivi rikkinäisyydeltä rikkinäisyyksiltä
allatiivi rikkinäisyydelle rikkinäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi rikkinäisyytenä rikkinäisyyksinä
translatiivi rikkinäisyydeksi rikkinäisyyksiksi
abessiivi rikkinäisyydettä rikkinäisyyksittä
instruktiivi rikkinäisyyksin
komitatiivi rikkinäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rikkinäisyyde-
vahva vartalo rikkinäisyyte-
konsonantti-
vartalo
rikkinäisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan rikkinäinen vartalosta rikkinäis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa