rikkoontuva
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaarikkoontuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rikkoontua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikkoontuva | rikkoontuvat |
| genetiivi | rikkoontuvan | rikkoontuvien (rikkoontuvain) |
| partitiivi | rikkoontuvaa | rikkoontuvia |
| akkusatiivi | rikkoontuva; rikkoontuvan |
rikkoontuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikkoontuvassa | rikkoontuvissa |
| elatiivi | rikkoontuvasta | rikkoontuvista |
| illatiivi | rikkoontuvaan | rikkoontuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikkoontuvalla | rikkoontuvilla |
| ablatiivi | rikkoontuvalta | rikkoontuvilta |
| allatiivi | rikkoontuvalle | rikkoontuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikkoontuvana | rikkoontuvina |
| translatiivi | rikkoontuvaksi | rikkoontuviksi |
| abessiivi | rikkoontuvatta | rikkoontuvitta |
| instruktiivi | – | rikkoontuvin |
| komitatiivi | – | rikkoontuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |