rikkoutunut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaarikkoutunut
- rikki mennyt, rikkinäinen
- Rikkoutunut kristallimalja on täysin arvoton.
Etymologia
muokkaa- 2. partisiippi verbistä rikkoutua
Verbi
muokkaarikkoutunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä rikkoutua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rikkoutunut | rikkoutuneet |
genetiivi | rikkoutuneen | rikkoutuneiden rikkoutuneitten |
partitiivi | rikkoutunutta | rikkoutuneita |
akkusatiivi | rikkoutunut; rikkoutuneen |
rikkoutuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rikkoutuneessa | rikkoutuneissa |
elatiivi | rikkoutuneesta | rikkoutuneista |
illatiivi | rikkoutuneeseen | rikkoutuneisiin rikkoutuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rikkoutuneella | rikkoutuneilla |
ablatiivi | rikkoutuneelta | rikkoutuneilta |
allatiivi | rikkoutuneelle | rikkoutuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rikkoutuneena | rikkoutuneina |
translatiivi | rikkoutuneeksi | rikkoutuneiksi |
abessiivi | rikkoutuneetta | rikkoutuneitta |
instruktiivi | – | rikkoutunein |
komitatiivi | – | rikkoutuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rikkoutunee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rikkoutunut- |
Esimerkki
muokkaa- Heidän välinsä ovat rikkoutuneet.