rikkova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rikkoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rikkova rikkovat
genetiivi rikkovan rikkovien
(rikkovain)
partitiivi rikkovaa rikkovia
akkusatiivi rikkova; rikkovan rikkovat
sisäpaikallissijat
inessiivi rikkovassa rikkovissa
elatiivi rikkovasta rikkovista
illatiivi rikkovaan rikkoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rikkovalla rikkovilla
ablatiivi rikkovalta rikkovilta
allatiivi rikkovalle rikkoville
muut sijamuodot
essiivi rikkovana rikkovina
translatiivi rikkovaksi rikkoviksi
abessiivi rikkovatta rikkovitta
instruktiivi rikkovin
komitatiivi rikkovine