rimpauttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarimpauttaminen (38)
- teonnimi verbistä rimpauttaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | rimpauttaminen | rimpauttamiset |
genetiivi | rimpauttamisen | rimpauttamisten rimpauttamisien |
partitiivi | rimpauttamista | rimpauttamisia |
akkusatiivi | rimpauttaminen; rimpauttamisen |
rimpauttamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | rimpauttamisessa | rimpauttamisissa |
elatiivi | rimpauttamisesta | rimpauttamisista |
illatiivi | rimpauttamiseen | rimpauttamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | rimpauttamisella | rimpauttamisilla |
ablatiivi | rimpauttamiselta | rimpauttamisilta |
allatiivi | rimpauttamiselle | rimpauttamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | rimpauttamisena (rimpauttamisna) |
rimpauttamisina |
translatiivi | rimpauttamiseksi | rimpauttamisiksi |
abessiivi | rimpauttamisetta | rimpauttamisitta |
instruktiivi | – | rimpauttamisin |
komitatiivi | – | rimpauttamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | rimpauttamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
rimpauttamis- |
Etymologia
muokkaa- verbi rimpauttaa + johdin -minen