rimputus

Suomi

Substantiivi

rimputus (39)

rimputtaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈrimput̪us/
tavutus: rim‧pu‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rimputus	rimputukset
genetiivi	rimputuksen	rimputusten rimputuksien
partitiivi	rimputusta	rimputuksia
akkusatiivi	rimputus; rimputuksen	rimputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	rimputuksessa	rimputuksissa
elatiivi	rimputuksesta	rimputuksista
illatiivi	rimputukseen	rimputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rimputuksella	rimputuksilla
ablatiivi	rimputukselta	rimputuksilta
allatiivi	rimputukselle	rimputuksille
muut sijamuodot
essiivi	rimputuksena	rimputuksina
translatiivi	rimputukseksi	rimputuksiksi
abessiivi	rimputuksetta	rimputuksitta
instruktiivi	–	rimputuksin
komitatiivi	–	rimputuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rimputukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rimputus-

Etymologia

johdos verbistä rimputtaa (rimput- + -us)

Käännökset

1. rimputtaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

rimputus Kielitoimiston sanakirjassa