Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rinnasteisuus (40)

  1. se, että on rinnasteinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrinːɑsˌt̪ei̯suːs/
  • tavutus: rin‧nas‧tei‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rinnasteisuus rinnasteisuudet
genetiivi rinnasteisuuden rinnasteisuuksien
partitiivi rinnasteisuutta rinnasteisuuksia
akkusatiivi rinnasteisuus;
rinnasteisuuden
rinnasteisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi rinnasteisuudessa rinnasteisuuksissa
elatiivi rinnasteisuudesta rinnasteisuuksista
illatiivi rinnasteisuuteen rinnasteisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rinnasteisuudella rinnasteisuuksilla
ablatiivi rinnasteisuudelta rinnasteisuuksilta
allatiivi rinnasteisuudelle rinnasteisuuksille
muut sijamuodot
essiivi rinnasteisuutena rinnasteisuuksina
translatiivi rinnasteisuudeksi rinnasteisuuksiksi
abessiivi rinnasteisuudetta rinnasteisuuksitta
instruktiivi rinnasteisuuksin
komitatiivi rinnasteisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rinnasteisuude-
vahva vartalo rinnasteisuute-
konsonantti-
vartalo
rinnasteisuut-

Etymologia muokkaa

sanan rinnasteinen vartalosta rinnasteis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa