Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ripeys (40)[1]

  1. se, että on ripeä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈripeys/ tai /ˈripey̯s/
  • tavutus: ri‧pe‧ys / ri‧peys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ripeys ripeydet
genetiivi ripeyden ripeyksien
partitiivi ripeyttä ripeyksiä
akkusatiivi ripeys;
ripeyden
ripeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ripeydessä ripeyksissä
elatiivi ripeydestä ripeyksistä
illatiivi ripeyteen ripeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ripeydellä ripeyksillä
ablatiivi ripeydeltä ripeyksiltä
allatiivi ripeydelle ripeyksille
muut sijamuodot
essiivi ripeytenä ripeyksinä
translatiivi ripeydeksi ripeyksiksi
abessiivi ripeydettä ripeyksittä
instruktiivi ripeyksin
komitatiivi ripeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ripeyde-
vahva vartalo ripeyte-
konsonantti-
vartalo
ripeyt-

Etymologia muokkaa

sanan ripeä vartalosta ripe- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ripeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40