ripotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaripotteleminen (38)
- teonnimi verbistä ripotella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ripotteleminen | ripottelemiset |
| genetiivi | ripottelemisen | ripottelemisten ripottelemisien |
| partitiivi | ripottelemista | ripottelemisia |
| akkusatiivi | ripotteleminen; ripottelemisen |
ripottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ripottelemisessa | ripottelemisissa |
| elatiivi | ripottelemisesta | ripottelemisista |
| illatiivi | ripottelemiseen | ripottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ripottelemisella | ripottelemisilla |
| ablatiivi | ripottelemiselta | ripottelemisilta |
| allatiivi | ripottelemiselle | ripottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ripottelemisena (ripottelemisna) |
ripottelemisina |
| translatiivi | ripottelemiseksi | ripottelemisiksi |
| abessiivi | ripottelemisetta | ripottelemisitta |
| instruktiivi | – | ripottelemisin |
| komitatiivi | – | ripottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ripottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ripottelemis- | |